Mario Vargas Llosa

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 11. maaliskuuta 2019 kello 15.37 käyttäjän Abc10 (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mario Vargas Llosa
Mario Vargas Llosa Göteborgin kirjamessuilla vuonna 2011
Mario Vargas Llosa Göteborgin kirjamessuilla vuonna 2011
Henkilötiedot
Syntynyt28. maaliskuuta 1936 (ikä 88)
Arequipa, Peru
Kansalaisuus Peru, Espanjalähde?
Ammatti kirjailija, poliitikko
Puoliso Julia Urquidi (1955–1964)
Patricia Llosa (1965–)
Kirjailija
Äidinkieliespanja
Tuotannon kieliespanja
Tyylilajit kritiikki
Kirjallinen suuntausLatinalaisen Amerikan kirjallisuuden liikeselvennä
Esikoisteos Kaupungin koirat (1962)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Palkinnot

Nobelin kirjallisuuspalkinto 2010 Nobel-palkinto

Aiheesta muualla
www.mvargasllosa.com
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Jorge Mario Pedro Vargas Llosa, Vargas Llosan markiisi (s. 28. maaliskuuta 1936, Arequipa, Peru) on perulainen kirjailija ja poliitikko. Hän on Latinalaisen Amerikan merkittävimpiä eläviä kirjailijoita. Hänet on myös usein mainittu yhdeksi vaikutusvaltaisimmista Latinalaisen Amerikan intellektuelleista.[1] Tuotannossaan hän on käsitellyt Latinalaisen Amerikan yhteiskunnallisia ja poliittisia ongelmia.[2]

Vargas Llosa sai espanjankielisen kirjallisuuden merkittävimmän Cervantes-palkinnon vuonna 1995 sekä Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2010. Ruotsin akatemian mukaan Vargas Llosa ansioita ovat hänen kykynsä tuoda esiin valtarakenteita ja kuvata yksilön vastarintaa ja kukistumista.[2][3]

Elämä

Maailmanmaineeseen Vargas Llosa nousi vuoden 1962 esikoisromaanillaan Kaupungin koirat[2]. Viranomaiset polttivat sitä pääkaupungin toreilla heti sen ilmestyttyä[4].

Vargas Llosa väitteli vuonna 1971 tohtoriksi Gabriel García Márquezin tuotannosta Madridin Complutensen yliopistossa. Hän toimi kirjailijoiden sananvapautta puolustavan kansainvälisen Pen-klubin puheenjohtajana 1976–1979.[2]

Vargas Llosa on käynyt vuosina 1968 ja 1992 Mukkulan kirjailijakokouksessa.[2]

Aiemmin hyvät ystävykset Vargas Llosa ja Gabriel García Márquez riitaantuivat tammikuussa 1976 Méxicossä, jolloin Vargas Llosa löi García Márquezia, joka sai silmän mustaksi ja nenään lisäkyömyn. He eivät ole sen jälkeen olleet puheväleissä, mutta syytä tapahtumaan ei tiedetä. Hiljaisuuden on rikkonut ainoastaan García Márquezin Twitter-kommentti Vargas Llosan saatua Nobel-palkinnon: ”Nyt ovat puntit tasan.”[5]

Teokset

Vargas Llosa on kirjoittanut yli 30 romaania, näytelmää ja esseetä.[3] Hänen parhaaksi teoksekseen on sanottu romaania Vuohen juhla (2000), jossa hän kuvaa Dominikaanista tasavaltaa hallinnutta Rafael Trujilloa.[6][7]

Vargas Llosa on saanut muun muassa Jerusalem- ja Planeta-palkinnot ja vuonna 1996 Saksan kirjakauppiaiden rauhanpalkinnon.[4]

Politiikka

Vargas Llosa oli uransa alussa vasemmistolainen, mutta kääntyi 1980-luvulla markkinaliberaaliksi tyrmistyttyään siitä, että hänen aiemmin kannattamansa Fidel Castro sulki kuubalaisia keskitysleirille ja homoseksuaaleja vankilaan.[8] ”Radikalismista en ole luopunut, vaikka olenkin heittänyt sosialismin romukoppaan.”[4] Romaanissaan Maytan tarina (1984) hän kuvasi, miten vasemmistolaiset ja humanistit saattavat turmella moraalinsa asteittain pienillä pelkuruudesta johtuvilla myönnytyksillä[6]

Kun Perussa aiottiin kansallistaa pankit, hän katsoi sen johtavan korruption ja valtion vallan kasvun kautta tuhoon, ja hän ryhtyi toimimaan kansalaisliikkeessä, jonka sitten onnistui estää kansallistaminen[4]

Mario Vargas Llosa sanoo vastustavansa poliittista ja uskonnollista fundamentalismia ja kannattavansa moniarvoisuutta. Hänen mukaansa älyköt usein pettyvät siihen, että demokratia on epätäydellistä ja alkavat siksi tavoitella täydellisiä utopioita yhteiskunnassa, mikä pyrkimys on hänestä tuottanut hirvittävää sortoa ja väkivaltaa. Hän pitää yksilönvapautta ja taloudellista vapautta parempana keinona kuin keskitettyä vallankäyttöä. Vargas Llosan mielestä valta turmelee ihanteet ja vain avoimuus politiikassa ja taloudessa voi murtaa etuoikeudet.[8]

Suomennetut teokset

  • Kaupungin koirat. (La ciudad y los perros, 1963.). Suomentanut Matti Rossi. Otava, 1966.
  • Vihreä talo. (La casa verde, 1965.) Suom. Matti Brotherus. 2. painos (1. painos: Arena-sarja, Kirjayhtymä 1978). Keltainen kirjasto 414. Tammi, 2010. ISBN 978-951-31-6049-4.
  • Julia-täti ja käsikirjoittaja. (La tía Julia y el escribido, 1977). Suomentanut Sulamit Hirvas. Otava, 1992. ISBN 951-1-11892-7.
  • Maailmanlopun sota. (La guerra del fin del mundo, 1981) Suom. Jyrki Lappi-Seppälä. Otava, 1983. ISBN 951-1-07606-X.
  • Maytan tarina. (Historia de Mayta, 1984). Suomentanut Jyrki Lappi-Seppälä. Otava, 1988. ISBN 951-1-08734-7.
  • Puhujamies. (El hablador, 1987) Suom. Erkki Kirjalainen. Otava, 1990. ISBN 951-1-10842-5.
  • Äitipuolen ylistys. (Elogio de la madrastra, 1988). Suomentanut Sulamit Hirvas. Otava, 1991. ISBN 951-1-11279-1.
  • Andien mies. (Lituma en los Andes, 1993). Suomentanut Sulamit Hirvas. Otava, 1995. ISBN 951-1-13564-3.
  • Vuohen juhla. (La fiesta del chivo, 2000). Suomentanut Sulamit Hirvas. Otava, 2002. ISBN 951-1-17653-6.
  • Paratiisi on nurkan takana. (El paraiso en la otra esquina, 2003). Suomentanut Sulamit Hirvas. Otava, 2005. ISBN 951-1-18791-0.
  • Tuhma tyttö. (Travesuras de la niña mala, 2006). Suomentanut Sulamit Hirvas. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21332-1.
  • Keltin uni. (El sueño del celta, 2010). Suomentanut Sulamit Hirvas. Otava, 2011. ISBN 978-951-1-25395-2.

Lähteet

  1. Los 10 Intelectuales más influyentes de Iberoámerica FP En español. Viitattu 31.12.2009. (espanjaksi)
  2. a b c d e Mäkinen, Esa: Perulainen Mario Vargas Llosa saa kirjallisuuden Nobelin Helsingin Sanomat. 7.10.2010. Viitattu 7.10.2010.
  3. a b Mario Vargas Llosa saa Nobelin kirjallisuuspalkinnon 7.10.2010. Ylen uutiset. Viitattu 7.10.2010.
  4. a b c d Petäjä, Jukka: Vallan rakkikoira pettyi sosialismiin. Helsingin Sanomat, 8.10.2010, s. C1.
  5. Nobelin saaneet pukarit jatkavat mykkäkoulua. Helsingin Sanomat, 14.11.2010, s. C 2.
  6. a b Majander, Antti: Romaanit vievät aistien iloihin ja kidutuskammioihin. Helsingin Sanomat, 8.10.2010, s. C1.
  7. Nobel-kirjailijan kääntäjä: Llosa joutuu pelkäämään henkensä puolesta Turun Sanomat. 7.10 2010. Viitattu 11.10.2013.
  8. a b Johan Norberg: / Den latinska liberalismen Neo. 4/2006. Minerva nett. Viitattu 11.10.2013. (ruotsiksi)

Kirjallisuutta

  • Corral, Wilfrido H.: Vargas Llosa: La batalla en las ideas. La Crítica Practicante, 8. Frankfurt a. M.: Vervuert, 2012. ISBN 978-3-86527-739-8.
  • Kristal, Efraín – King, John (toim.): The Cambridge Companion to Mario Vargas Llosa. Cambridge: Cambridge University Press, 2012. ISBN 978-0-521-86424-4.

Aiheesta muualla