Ero sivun ”Pont du Gard” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
BOTarate (keskustelu | muokkaukset)
7 102 muokkausta
p Botti muokkasi: cs:Gardský most
Merkkaus: Palautettu manuaalisesti aiempaan versioon
(48 välissä olevaa versiota 36 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
{{Silta
⚫
[[Kuva:Pont du gard.jpg|thumb|300px|Pont du Gard]]
| sillan_nimi = Pont du Gard
| kuva = Pont du gard.jpg
| kuvateksti =
| ajokaistoja =
| raiteita =
| ylittää = [[Gardon|Gard]]-joen
| sijainti = [[Vers-Pont-du-Gard]], [[Gard]]in departementti, [[Ranska]]
| ylläpitäjä = Comité Intercommunal de Défense du Site du Pont du Gard
| siltatyyppi = [[akvedukti]]
| pisin_jänneväli =
| pituus = 275
| leveys =
| korkeus = 48,8
| alituskorkeus =
| korkeusrajoitus =
| liikenne_päivässä =
| avajaispäivämäärä =
| suljettu =
| purettu =
| tullimaksu =
| kartta_kuva =
| kartta_teksti =
| kartta_leveys =
| koordinaatit = {{coord|43|56|50|N|4|32|08|E|type:landmark_region:FR|display=inline,title}}
| leveysaste =
| pituusaste =
}}


'''Pont du Gard''' on osa [[Rooman valtakunta|roomalaisten]] rakennuttamaa [[akvedukti|akveduktia]] eli vesijohtoa eteläisessä [[Ranska]]ssa [[Gard]]in [[departementti|departementissä]] (30). Lähikaupunkeja ovat Remoulins, Nîmes ja Uzès.
'''Pont du Gard''' on siltana toimiva osa [[Rooman valtakunta|roomalaisten]] rakennuttamaa [[akvedukti|akveduktia]]. Se sijaitsee [[Vers-Pont-du-Gard]]in kunnassa Etelä-[[Ranska]]ssa, lähellä [[Remoulins]]in kaupunkia [[Gard]]in [[departementti|departementissa]]. Se rakennettiin todennäköisesti ensimmäisen vuosisadan alkupuolella jatkoksi [[Uzès]]istä [[Nîmes]]iin kulkeneelle vesijohdolle, jonka toiminnasta on merkkejä vielä 300-luvun alussa. Pont du Gard lisättiin [[Unescon maailmanperintöluettelo]]on vuonna 1985.
Vesijohto rakennettiin tuomaan vettä Uzèsistä Nîmesiin, siitä nimi Nîmes'in akvedukti.


Nimi Pont du Gard tarkoittaa kirjaimiellisesti Gard-joen siltaa. Se ylittää joen, joka on antanut nimen departementille. Joki tunnetaan nykyisin ranskaksi myös nimellä [[Gardon]]. Samoin [[oksitaani]]ksi joella on kaksi nimeä: Gard ja Gardon. <!---Todellisuudessa Gard-jokea, ei ole olemassa sillä nimellä. Joki, jonka akvedukti ylittää, on nimeltään [[Gardon]].--->
Nimi Pont du Gard tarkoittaa kirjaimellisesti Gard-joen siltaa. Se ylittää joen, jonka mukaan [[departementti|hallintoaluekin]] on nimetty. Joki tunnetaan nykyisin ranskaksi myös nimellä [[Gardon]]. Samoin [[oksitaani]]ksi joella on kaksi nimeä: Gard ja Gardon.


Pont du Gard on kaikkiaan 48,8 metriä korkea. Se on rakennettu kolmesta kaarikerroksesta, joista ylin, nykyisin 275 metriä pitkä taso sisältää 1,8 metriä korkean ja 1,2 metriä leveän vesikanavan, jossa virtasi aikoinaan päivittäin arviolta 200 miljoonaa litraa vettä Nîmesin kaupungin suihkulähteisiin, kylpylöihin ja koteihin. Akveduktin kallistus on koko pituudeltaan ainoastaan 17 metriä, josta sillan osuus on vain 2,5 senttimetriä. Tämä osoittaa Rooman insinöörien kyenneen suureen tarkkuuteen hyvin yksinkertaisia teknisiä apuvälineitä käyttäen. Akveduktia käytettiin kauan Rooman valtakunnan jo tuhouduttua, ehkä jopa 800-luvulle asti. Ylläpidon puute 300-luvun jälkeen kuitenkin aiheutti kivenäisaineiden ja roskien kertymiä, jotka vähitellen tukkivat veden kulun.
Pont du Gard on rakennettu kolmeen kerrokseen. 275 metriä pitkä ylimmäinen taso sisältää vesikanavan, joka on 1,8 metriä korkea sekä 1,2 metriä leveä. Alimman tason vieressä kulkee tie joen yli. Silta on nykyään Ranskan merkittävimpiä [[turismi|turistinähtävyyksiä]]. Pont du Gardia käy ihastelemassa vuosittain yli miljoona kävijää (vuonna [[2001]] 1,4 miljoonaa).

Sillan käyttö tullisiltana takasi Pont du Gardin säilymisen keskiaikaan asti. Vaikka osa sen rakennuskivistä vietiin muuhun käyttöön, paikalliset suurmaanomistajat ja piispat olivat vuosisatojen ajan velvollisia huolehtimaan sen ylläpidosta vastikkeeksi oikeudestaan periä maksuja sillan käyttämisestä. 1700-luvulta alkaen Pont du Gard alkoi saada enenevää huomiota historiallisena rakenteena ja siitä tuli vähitellen tärkeä matkailukohde. Aluetta on uudistettu useaan otteeseen; viimeisimmän kerran 2000-luvulla, jolloin avattiin uusi kävijäkeskus ja poistettiin sekä sillalta että sen lähimmästä ympäristöstä liikenne ja rakennelmat. Pont du Gard on nykyään yksi Ranskan merkittävimpiä [[turismi|turistinähtävyyksiä]]: sitä käy vuosittain katsomassa yli miljoona matkailijaa (vuonna 2001 1,4 miljoonaa).
[[Tiedosto:Aqueduct-de-nimes.svg|pienoiskuva|Roomalaisen akveduktin reitti Euren lähiston lähteistä [[Nîmes]]in [[Castellum]]iin sijoitettuna nykyaikaiselle karttapohjalle. ]]


== Arkkitehtuuri ==
== Arkkitehtuuri ==
⚫
Pont du Gard kohoaa Gard-joen ylle kolme kerrosta korkeana. Se on rakennettu pystytyspaikkaa lähellä sijaitsevan louhoksen kivestä ja on mitoiltaan 49 m korkea ja 275 m pitkä. Pont du Gard on pisin [[Rooman valtakunta|Rooman valtakunnan]] vesijohtoa kannattelevista silloista, sillä vasemman rannan puoleinen pää on lyhentynyt yli 100 m.

⚫
Silta ylittää hydrologien mukaan nimenomaan juuri Gard-joen, ei Gardonia. [[Anduze]]sta ja [[Alès]]ista virtaavat Gardonin haarat yhdistyvät Cassagnoles-nimisen kylän lähettyvillä muodostaakseen Gard-joen. Yhtymäkohdan alapuolella jokea pitäisikin kutsua nimellä Gard.


⚫
[[Tiedosto:Pont-du-gard.jpg|pienoiskuva|Pont du Gard ylittää Gard-joen]]
⚫
Pont du Gard kohoaa Gard-joen ylle kolme kerrosta korkeana. Se on rakennettu pystytyspaikkaa lähellä sijaitsevan louhoksen kivestä ja on mitoiltaan 49m korkea ja 275m pitkä. Pont du Gard on pisin [[Rooman valtakunta|Rooman valtakunnan]] vesijohtoa kannattelevista silloista, sillä vasemman rannan puoleinen pää on lyhentynyt yli 100 m.


⚫
#Alin kerros: 6 kaarta; pituus 142,35&nbsp;m, leveys 6,36&nbsp;m, korkeus 21,87&nbsp;m
⚫
Silta ylittää hydrologien mukaan nimenomaan juuri Gard-joen, ei Gardonia. Anduzesta ja Alèsista virtaavat Gardonin haarat yhdistyvät Cassagnoles-nimisen kylän lähettyvillä muodostaakseen Gard-joen. Yhtymäkohdan alapuolella jokea pitäisikin kutsua nimellä Gard. Kun Anduzen ja Alèsin asukkaat ovat aina kiistelleet Gard-joen omistuksesta, nimestä vallitsee edelleen päättämättömyys<!---, joka torjuu rannan asukkaiden turhautumista--->.
⚫
#Keskikerros: 11 kaarta; pituus 242,55&nbsp;m, leveys 4,56&nbsp;m, korkeus 19,50&nbsp;m
[[Image:Pont-du-gard.jpg|thumb|300px|Gardin silta]]
#Alin kerros: 6 kaarta; pituus 142,35 m, leveys 6,36 m, korkeus 21,87 m
#Ylin kerros: 35 kaarta; pituus 275&nbsp;m, leveys 3,06&nbsp;m, korkeus 7,40&nbsp;m.
⚫
#Keskikerros: 11 kaarta; pituus 242,55 m, leveys 4,56 m, korkeus 19,50 m
⚫
#Ylin kerros: 35 kaarta; pituus 275 m, leveys 3,06 m, korkeus 7,40 m.


Kahdessa ensimmäisessä kerroksessa kaarten aukot ovat yhtä korkeat, sillä toisen kerroksen pilarit on paremman vakavuuden saavuttamiseksi asetettu ensimmäisen kerroksen pilareiden keskiakselille. Aukkojen korkeudet vaihtelevat sijainnin mukaan: jokea ylittävät ovat 24, 52 m, niitä seuraavat 19,5 m ja matalimmat ovat 15,5 m korkeita. Ylimmässä kerroksessa kaikkien kaarten korkeus on 4,8 m.
Kahdessa ensimmäisessä kerroksessa kaarten aukot ovat yhtä korkeat, sillä toisen kerroksen pilarit on paremman vakavuuden saavuttamiseksi asetettu ensimmäisen kerroksen pilareiden keskiakselille. Aukkojen korkeudet vaihtelevat sijainnin mukaan: jokea ylittävät ovat 24, 52&nbsp;m, niitä seuraavat 19,5&nbsp;m ja matalimmat ovat 15,5&nbsp;m korkeita. Ylimmässä kerroksessa kaikkien kaarten korkeus on 4,8&nbsp;m.
Kaksi ensimmäistä kerrosta on tehty kokonaan suurista kivipaasista, kuten myös kolmannen kerroksen pilarit aina pienten holvikaarten alkuun asti. Nämä paadet ovat vähintään 50 cm paksuja, usein yli 2 m. pitkiä, joten jokaisen täytyy painaa noin 6 tonnia. Pilareiden sisäpuolilla näkyy selvästi roomalaisten rakentajien työn jälkiä: merkkejä kivenhakkauksen ja rakentamisen tekniikasta (kivipaasia on käytetty julkisivuna ja sidekivinä, sekä asennettu ulkonemiksi rakennustelineiden kannattelua varten). Kun pintoja katsoo lähempää, on pakko ihailla ilman laastia tehdyn asennustyön tarkkuutta: jokainen kivi on liitetty toisiin paikan päällä hakattujen limitysten avulla.
Kaksi ensimmäistä kerrosta on tehty kokonaan suurista kivipaasista, kuten myös kolmannen kerroksen pilarit aina pienten holvikaarten alkuun asti. Nämä paadet ovat vähintään 50 cm paksuja, usein yli kaksi metriä pitkiä, joten jokaisen täytyy painaa noin kuusi tonnia. Pilareiden sisäpuolilla näkyy selvästi roomalaisten rakentajien työn jälkiä: merkkejä kivenhakkauksen ja rakentamisen tekniikasta. Kivipaasia on käytetty julkisivuna ja sidekivinä, sekä asennettu ulkonemiksi rakennustelineiden kannattelua varten. Kun pintoja katsoo lähempää, huomaa työn tarkkuuden: jokainen kivi on liitetty toisiin paikan päällä hakattujen limitysten avulla.


Siltaa on rakennettu Versin kivestä, joka on kotoisin vain puoli kilometriä ylävirtaan sijainneesta louhoksesta. Kyseessä on vaalean keltainen, simpukankuoria sisältävä [[kalkkikivi]], joka on rakenteeltaan karkeaa ja muokkautuu hyvin. Sillan pintaa kirjovatkin lukuisat merkit ja kaiverrukset. Suurin osa osoittaa hakattujen kivien lukumäärää ja sijaintia rakennelmassa. Tällaisia ovat pilareissa ja holveissa näkyvät merkinnät kuten: I, II, III, IV tai FRSIII, FRDIV, jotka tarkoittivat ”fronte sinistra” eli vasen etupuoli ja ”fronte dextra” eli oikea etupuoli. Sieltä löytyvät myös nämä päällekkäiset ja salaperäiset sanat: MENS TOTUM CORIUM. Se näyttäisi tarkoittavan, että koko työ on mitattu.
Siltaa on rakennettu Versin kivestä, joka on kotoisin vain puoli kilometriä ylävirtaan sijainneesta louhoksesta. Kyseessä on vaaleankeltainen, simpukankuoria sisältävä [[kalkkikivi]], joka on rakenteeltaan karkeaa ja muokkautuu hyvin. Sillan pintaa kirjovatkin lukuisat merkit ja kaiverrukset. Suurin osa osoittaa hakattujen kivien lukumäärää ja sijaintia rakennelmassa. Tällaisia ovat pilareissa ja holveissa näkyvät merkinnät kuten: I, II, III, IV tai FRSIII, FRDIV, jotka tarkoittivat ”fronte sinistra” eli vasen etupuoli ja ”fronte dextra” eli oikea etupuoli. Sieltä löytyvät myös nämä päällekkäiset ja salaperäiset sanat: MENS TOTUM CORIUM. Se näyttäisi tarkoittavan, että koko työ on mitattu.
Oikealta rannalta laskettuna toisen kerroksen neljännessä pilarissa, kaksi metriä huipun alapuolella, on selvästi näkyvissä pieni fallosta esittävä kohokuva. Ne ovat kohtalaisen yleisiä roomalaisissa monumenteissa, kuten esimerkiksi Nimesin areenassa, jossa niitä on useita. Kuvien tarkoituksena on suojata pahalta silmältä. Siitä lähtien, kun [[Provence|provencal]]in ([[oksitaani]]n) kielen edistäjänä ja säilyttäjänä tunnettu [[Frédéric Mistral]] sommitteli veistoksen ympärille kertomuksen, se tunnetaan täällä paremmin nimellä Pont du Gardin jänis. Muut merkit ja kuvat ovat joko siltaa restauroineiden henkilöiden merkintöjä tai matkailijoiden riipustuksia.
Oikealta rannalta laskettuna toisen kerroksen neljännessä pilarissa, kaksi metriä huipun alapuolella, on selvästi näkyvissä pieni fallosta esittävä kohokuva. Ne ovat kohtalaisen yleisiä roomalaisissa monumenteissa, kuten esimerkiksi Nîmesin areenassa, jossa niitä on useita. Kuvien tarkoituksena on suojata pahalta silmältä. Siitä lähtien, kun [[provensaali]]n kielen edistäjänä ja säilyttäjänä tunnettu [[Frédéric Mistral]] sommitteli veistoksen ympärille kertomuksen, se tunnetaan täällä paremmin nimellä Pont du Gardin jänis. Muut merkit ja kuvat ovat joko siltaa restauroineiden henkilöiden merkintöjä tai matkailijoiden riipustuksia.


Alimmat pilarit on asennettu suoraan kallioon, joka jää alimman vedenkorkeuden aikana kuiville. Tällä on pyritty estämään eroosio. On mahdollista, että joen pohjaa on ruopattu, ettei vesi tavoittaisi pilareiden perustusta. Mutta roomalaiset tunsivat Gardonin mahtavat vedenkorkeuden vaihtelut ja he ovat siksi varustaneet alimmat pilarit kymmenmetrisillä, kolmion muotoisilla virtaohjaimilla. Vaikka ohjaimet ovat huomiota herättävän korkeita, ne osoittautuivat riittämättömiksi vuoden 1958 tulvassa, joka aiheutti 35 henkilön kuoleman. Vesi ylettyi silloin toisen kerroksen pilareiden juurelle, mutta monumentti kesti lujana, vaikka tämä jättiläismäinen Gardin tulva pyyhkäisi mukaansa useita siltoja, esimerkiksi Remoulins’issa. Ylävirran puolella Gardin silta onkin hiukan kupera, ehkäpä kestääkseen paremmin virtauksen paineen.
Alimmat pilarit on asennettu suoraan kallioon, joka jää alimman vedenkorkeuden aikana kuiville. Tällä on pyritty estämään eroosio. On mahdollista, että joen pohjaa on ruopattu, ettei vesi tavoittaisi pilareiden perustusta. Mutta roomalaiset tunsivat Gardonin mahtavat vedenkorkeuden vaihtelut ja he ovat siksi varustaneet alimmat pilarit kymmenmetrisillä, kolmion muotoisilla virtaohjaimilla. Vaikka ohjaimet ovat huomiota herättävän korkeita, ne osoittautuivat riittämättömiksi vuoden 1958 tulvassa, joka aiheutti 35 henkilön kuoleman. Vesi ylettyi silloin toisen kerroksen pilareiden juurelle, mutta monumentti kesti lujana, vaikka tämä jättiläismäinen Gardin tulva pyyhkäisi mukaansa useita siltoja, esimerkiksi Remoulins’issa. Ylävirran puolella Gardin silta onkin hiukan kupera, ehkäpä kestääkseen paremmin virtauksen paineen.
Varsinainen vesijohto on rakennettu pienemmistä lohkokivistä. Vesikanava on 1,2 m leveä ja 1,85 m korkea ja siinä on 0,85 m paksut tukimuurit. Kanava on peitetty reunasta reunaan ulottuvilla laatoilla, jotka ovat 0,35 m paksuja, 1 m leveitä ja 3,65 m pitkiä. Huomataan myös, että vesijohdon alkuperäinen sisäkorkeus oli noin 1,30 m. Kun siihen päästettiin vesi, se nousi liian korkealle, saattoi jopa ajoittain valua tuuletusaukoista yli ja tämä pakotti rakentajat korottamaan tukimuureja. He käyttivät nykyisin sisäpuolella hyvin näkyviä lohkokiviä, jotka ovat noin 60 cm paksuja. Muurien korotus näkyy hyvin myös ulkopuolelta, sillä siitä syntyi muuriin toinen reunus.
Varsinainen vesijohto on rakennettu pienemmistä lohkokivistä. Vesikanava on 1,2&nbsp;m leveä ja 1,85&nbsp;m korkea ja siinä on 0,85&nbsp;m paksut tukimuurit. Kanava on peitetty reunasta reunaan ulottuvilla laatoilla, jotka ovat 0,35&nbsp;m paksuja, 1&nbsp;m leveitä ja 3,65&nbsp;m pitkiä. Huomataan myös, että vesijohdon alkuperäinen sisäkorkeus oli noin 1,30&nbsp;m. Kun siihen päästettiin vesi, se nousi liian korkealle, saattoi jopa ajoittain valua tuuletusaukoista yli ja tämä pakotti rakentajat korottamaan tukimuureja. He käyttivät nykyisin sisäpuolella hyvin näkyviä lohkokiviä, jotka ovat noin 60&nbsp;cm paksuja. Muurien korotus näkyy hyvin myös ulkopuolelta, sillä siitä syntyi muuriin toinen reunus.


== Historia ==
== Historia ==


[[Kuva:Pontdugard.png|thumb|300px|float right|Pont du Gard 1850-luvulla, kuvaaja Edouard Baldus]]
[[Tiedosto:Pontdugard.png|pienoiskuva|Pont du Gard 1850-luvulla Edouard Baldusin valokuvaamana.]]


Gardin silta oli osa lähes 50 km pitkää akveduktia, joka kuljetti vettä [[Uzès]]in lähtettyviltä <!-----U:ssä sijainneesta, tarkalta sijainniltaan tuntemattomasta lähteestä. KATSO ALEMPAA---->''Nemausukseen''. Tämä roomalainen kaupunki tunnetaan nykyisin nimellä [[Nîmes]].
Gardin silta oli osa lähes 50&nbsp;km pitkää akveduktia, joka kuljetti vettä [[Uzès]]in lähtettyviltä ''Nemausukseen''. Tämä roomalainen kaupunki tunnetaan nykyisin nimellä [[Nîmes]].


Pitkään oltiin sitä mieltä, että Pont du Gard oli rakennettu noin vuonna [[19 eaa.]] Uusimmat kaivaukset osoittavat kuitenkin, että Nîmesin akvedukti rakennettiin vasta [[ensimmäinen vuosisata|ensimmäisellä vuosisadalla]]. Sitä rakennettaessa on kierretty useita keisari [[Augustus|Augustuksen]] aikaisia tunneleita. Tämä todistaa, että vesijohto rakennettiin niiden jälkeen. Sen lisäksi veden päätealtaasta Nîmes'issä on löydetty kolikoita, jotka ovat peräisin vasta keisari Claudiuksen ajalta (41-54). Vesijohto arvellaan rakennetun 20 - 40 välissä, tai hiukan sen jälkeen.
Pitkään oltiin sitä mieltä, että Pont du Gard oli rakennettu noin vuonna 19 eaa. Uusimmat kaivaukset osoittavat kuitenkin, että Nîmesin akvedukti rakennettiin vasta [[Ensimmäinen vuosisata|ensimmäisellä vuosisadalla]]. Sitä rakennettaessa on kierretty useita keisari [[Augustus|Augustuksen]] aikaisia tunneleita. Tämä todistaa, että vesijohto rakennettiin niiden jälkeen. Sen lisäksi veden päätealtaasta Nîmes'issä on löydetty kolikoita, jotka ovat peräisin vasta keisari Claudiuksen ajalta (41–54). Vesijohto arvellaan rakennetun 20–40 välissä, tai hiukan sen jälkeen.
Vedenottopaikka sijaitsi vain 12 m ylelmpänä kuin päättöallas. Roomalaiset ovat tehneet tarkkaan työtä saadakseen veden virtaamaan [[painovoima]]n avulla aina Nîmes’iin asti. Koko akveduktin kallistus on 34 cm kilometriä kohti, eli 1/3000, joka on merkittävä tekninen saavutus. Vesijohto on rakennettu kaarrellen ja se hyödyntää tarkasti maaston muodot. Suorinta reittiä etäisyys Uzèsin ja Nîmes’in välillä on vain 20 kilometriä. Pont du Gard on rakennettu ylittämään Gardonin laakso.
Vedenottopaikka sijaitsi vain 12&nbsp;m ylelmpänä kuin päättöallas. Roomalaiset ovat tehneet tarkkaan työtä saadakseen veden virtaamaan [[painovoima]]n avulla aina Nîmes’iin asti. Koko akveduktin kallistus on 34&nbsp;cm kilometriä kohti, eli 1/3000, joka on merkittävä tekninen saavutus. Vesijohto on rakennettu kaarrellen ja se hyödyntää tarkasti maaston muodot. Suorinta reittiä etäisyys Uzèsin ja Nîmes’in välillä on vain 20 kilometriä. Pont du Gard on rakennettu ylittämään Gardonin laakso.


Nîmesin vesijohdosta yli 90 prosenttia kulki maan alla. Se oli rakenteeltaan lähinnä suuri, kivellä vuorattu ja holvattu oja. Kun vesijohto kohtasi esteen, se tuotiin vähitellen maan pinnalle, jossa se jatkui tukimuurin, pylväikön tai sillan päällä. 50 km:n matkalla on useita rakenteita ja siltoja, mutta niistä Pont du Gard on merkittävin.
Nîmesin vesijohdosta yli 90 prosenttia kulki maan alla. Se oli rakenteeltaan lähinnä suuri, kivellä vuorattu ja holvattu oja. Kun vesijohto kohtasi esteen, se tuotiin vähitellen maan pinnalle, jossa se jatkui tukimuurin, pylväikön tai sillan päällä. 50 km:n matkalla on useita rakenteita ja siltoja, mutta niistä Pont du Gard on merkittävin.


Akvedukti toi päivittäin 20 000 kuutiometriä vettä ''Nemausukseen''. Kaupungissa oli runsaasti kaivoja sekä lähellä kaupunkia lähde, joten akveduktin rakentaminen ei ollut elinehto, vaan kaupungin arvoa korostava rakennustyö. Vesi oli tarkoitettu [[termit|termeihin]], muihin kylpylöihin ja kaupungin [[suihkulähde|suihkulähteisiin]].
Akvedukti toi päivittäin 20&nbsp;000 kuutiometriä vettä ''Nemausukseen''. Kaupungissa oli runsaasti kaivoja sekä lähellä kaupunkia lähde, joten akveduktin rakentaminen ei ollut elinehto, vaan kaupungin arvoa korostava rakennustyö. Vesi oli tarkoitettu [[termit|termeihin]], muihin kylpylöihin ja kaupungin [[suihkulähde|suihkulähteisiin]].


Vesi kulki painovoiman kuljettamana kokonaisen päivän matkaa lähellä Uzèsin kaupunkia sijaitsevasta Euren lähteestä päätepisteessä edelleen sijaitsevaan jakoaltaaseen Nîmes'issä. Allas on halkaisijaltaan 5,5 m ja sitä kutsutaan nimellä [[Castellum]]. Siitä vesi jaettiin edelleen 10 putkea myöten. Castellum sijaitsee rue de la Lampèze -kadulla.
Vesi kulki painovoiman kuljettamana kokonaisen päivän matkaa lähellä Uzèsin kaupunkia sijaitsevasta Euren lähteestä päätepisteessä edelleen sijaitsevaan jakoaltaaseen Nîmes'issä. Allas on halkaisijaltaan 5,5&nbsp;m ja sitä kutsutaan nimellä [[Castellum]]. Siitä vesi jaettiin edelleen 10 putkea myöten. Castellum sijaitsee rue de la Lampèze -kadulla.


=== Rakentaminen ===
=== Rakentaminen ===


Silta on tehty täysin ilman laastia. Kivet, joista jotkut painavat jopa 6 tonnia, pysyivät paikoillaan rautaisten tankojen avulla. Kiviaines on [[Kalkkikivi|kalkkikiveä]] ja se on saatu alle kilometrin päässä sijainneista louhoksista. Paadet nostettiin paikoilleen käyttämällä pyörää, jonka sisällä työntekijät kävelivät, luoden näin [[vintturi]]in tarvittavan voiman. Rakennuspaikalle tehtiin monimutkaiset rakennustelineet kannattamaan siltaa rakentamisen aikana. Akveduktin julkisivussa näkyvät edelleen telineiden tuet ja pilareiden päällä esiinpistävät reunat, joihin kiinnitettiin rakenteilla olevia holveja kannatelleen puolipyöreät puurakennelmat. Rakentamisen oletetaan vieneen 800 - 1000 miehen työmaalta kolmesta viiteen vuotta.
Silta on tehty täysin ilman laastia. Kivet, joista jotkut painavat jopa kuusi tonnia, pysyivät paikoillaan rautaisten tankojen avulla. Kiviaines on [[Kalkkikivi|kalkkikiveä]] ja se on saatu alle kilometrin päässä sijainneista louhoksista. Paadet nostettiin paikoilleen käyttämällä pyörää, jonka sisällä työntekijät kävelivät, luoden näin [[vintturi]]in tarvittavan voiman. Rakennuspaikalle tehtiin monimutkaiset rakennustelineet kannattamaan siltaa rakentamisen aikana. Akveduktin julkisivussa näkyvät edelleen telineiden tuet ja pilareiden päällä esiinpistävät reunat, joihin kiinnitettiin rakenteilla olevia holveja kannatelleen puolipyöreät puurakennelmat. Rakentamisen oletetaan vieneen 800–1&nbsp;000 miehen työmaalta kolmesta viiteen vuotta.


Työnjohtajan nimeä ei tiedetä, mutta hänen on täytynyt olla erityisen lahjakas insinööri. Gardin sillan rakenteessa on omalle ajalleen harvinainen rakenne: jokainen sen suurista [[holvi|holveista]] muodostuu itse asiassa yhteen liitetyistä pienistä holveista (neljä alemmassa kerroksessa ja kolme toisessa kerroksessa). Tämä sallii kokonaisuuden mukautua ajan mukana välttämättä tuleviin pieniin muutoksiin ja painumiin. Yhdistettynä perustamis- ja rakennustyön erinomaiseen laatuun. juuri tämä ominaisuus on auttanut Gardin siltaa vastustamaan ikää. Tätä holvin jakamista itsenäisiin renkaisiin ei tavata muualla kuin [[Narbonne]]n seudulla. Samaa rakennetta edustavat roomalaiset sillat Sommières’n, Boisseronin, Ambrussumin, Nages’in ja Solorgues’in kaupungeissa.
Työnjohtajan nimeä ei tiedetä, mutta hänen on täytynyt olla erityisen lahjakas insinööri. Gardin sillan rakenteessa on omalle ajalleen harvinainen rakenne: jokainen sen suurista [[holvi|holveista]] muodostuu itse asiassa yhteen liitetyistä pienistä holveista (neljä alemmassa kerroksessa ja kolme toisessa kerroksessa). Tämä sallii kokonaisuuden mukautua ajan mukana välttämättä tuleviin pieniin muutoksiin ja painumiin. Yhdistettynä perustamis- ja rakennustyön erinomaiseen laatuun. juuri tämä ominaisuus on auttanut Gardin siltaa vastustamaan ikää. Tätä holvin jakamista itsenäisiin renkaisiin ei tavata muualla kuin [[Narbonne]]n seudulla. Samaa rakennetta edustavat roomalaiset sillat Sommières’n, Boisseronin, Ambrussumin, Nages’in ja Solorgues’in kaupungeissa.

[[Kuva:Aqueduc pont du gard.jpg|thumb|300px|Akveduktin sisäkorkeus helpotti huoltotöitä.]]
[[Tiedosto:Aqueduc pont du gard.jpg|pienoiskuva|Akveduktin sisäkorkeus helpotti huoltotöitä.]]
Kolmannessa kerroksessa sijaitsevaan vesijohtoon on rakennettu lattia laastista ja pienistä kivistä sekä tukiseinät lohkokivistä. Sen tiiviyden takasi toinen laastikerros, joka on väriltään punertavaa (tiivistyslaasti tai putkilaasti). Vesijohto oli juuri sopivan kokoinen, niin että ihminen mahtui tekemään huoltotyön.
Kolmannessa kerroksessa sijaitsevaan vesijohtoon on rakennettu lattia laastista ja pienistä kivistä sekä tukiseinät lohkokivistä. Sen tiiviyden takasi toinen laastikerros, joka on väriltään punertavaa (tiivistyslaasti tai putkilaasti). Vesijohto oli juuri sopivan kokoinen, niin että ihminen mahtui tekemään huoltotyön.


Tätä rakennustapaa voidaan verrata vuosisatoja myöhemmin rakennettujen [[katedraali| katedraalien]] tekniikkaan. Yhä edelleen voidaan nähdä yksittäisten kivien paikan osoittaneita merkkejä, esimerkiksi "FRS II" (frons sinistra II), eli "vasen julkisivu 2".
Tätä rakennustapaa voidaan verrata vuosisatoja myöhemmin rakennettujen [[katedraali]]en tekniikkaan. Yhä edelleen voidaan nähdä yksittäisten kivien paikan osoittaneita merkkejä, esimerkiksi "FRS II" (frons sinistra II), eli "vasen julkisivu 2".


=== Vähittäinen tuhoutuminen ===
=== Vähittäinen tuhoutuminen ===


Nîmesin akvedukti toimi luultavasti hyvin muutamia vuosisatoja, ei ainakaan [[400-luku]]a pitemmälle. Se rakennettiin [[100-luku|100-luvun]] puolessa välissä ja sen toimintaa parannettiin 50 vuotta myöhemmin kohottamalla vesikanavan kattoa 60 cm kuuden kilometrin matkalla. Seurasi normaalin käytön aika, joka päättyi [[200-luku|200-luvulla]]. [[300-luku|300-luvulta]] lähtien akveduktin huoltotöitä laiminlyötiin. Se heikensi vedentuloa, sitä saattoi tulla ensin vain ajoittain tai sitä tuli vain vähän. Vesijohto hylättiin [[400-luku|400-luvun]] lopulla tai [[500-luku|500-luvun]] alussa.
Nîmesin akvedukti oli käytössä vuosisatoja aina 400-luvulle. Vielä 50 vuotta valmistumisensa jälkeen sitä parannettiin korottamalla vesikanavan kattoa 60 cm kuuden kilometrin matkalla. 300-luvulta lähtien akveduktin huoltotöitä laiminlyötiin, mikä heikensi vedentuloa. Sitä saattoi tulla vain ajoittain tai sitä tuli vain vähän. Akvedukti hylättiin 400-luvun lopulla tai 500-luvun alussa.


Näihin aikoihin sattui samanaikaisesti useita asioita, jotka vaikuttivat akveduktin tarpeeseen. Ensin hävisi Rooman valtakunta ja sen myötä roomalainen elämäntapa. Sitten tuli laumoittain barbaareja maata ryöstelemään. 400-luvulla Nîmes oli [[gootit|visigoottien]] käsissä, Uzès taas joutui kauhua kylväneiden [[frankit|frankkien]] haltuun. Nîmes’in väkiluku väheni muutamaan tuhanteen asukkaaseen, eikä akveduktin tuomaa vettä enää tarvittu, sillä oma lähde riitti kattamaan tarpeet. Tässä huomataan, että Nîmes tyytyi usean vuosisadan ajan lähteeseen, kaivoihin ja vesisäiliöihin, sillä vasta 1800-luvun lopulla kaupunkiin johdettiin vettä Rhône-joesta.
Näihin aikoihin sattui samanaikaisesti useita asioita, jotka vaikuttivat akveduktin tarpeellisuuteen. Rooman valtakunnan keskushallinto rappeutui ja reuna-alueet jäivät alttiiksi germaaniheimojen hyökkäyksille. 400-luvulla Nîmes oli [[Gootit|visigoottien]] käsissä, Uzès taas joutui kauhua kylväneiden [[Frankit|frankkien]] haltuun. Nîmes’in väkiluku väheni muutamaan tuhanteen asukkaaseen, eikä akveduktin tuomaa vettä enää tarvittu, sillä oma lähde riitti kattamaan tarpeet. Nîmes tyytyi vuosisatoja pohja- ja sadeveteen, kaivoihin ja vesisäiliöihin, sillä vasta 1800-luvun lopulla kaupunkiin alettiin johtaa vettä suoraan Rhône-joesta.
Vaikka maahantunkeutujat kylvivät kaupunkeihin ja maaseudulla paniikkia, he eivät näytä tuhonneet akveduktia. Päinvastoin, vesijohto kärsi muista syistä. Yksi tärkeä syy olivat varmasti vesikanavan pohjan paikoin jopa 50 cm paksut kalkkisaostumat,jotka vähensivät virtausta huomattavasti. Vaikka Euren lähteen vesi tunnetaan huomattavan puhtaaksi, se kulkeutuu lähteeseen [[kalkkikivi|kalkki]]peräisestä maastosta.
Vaikka maahantunkeutujat kylvivät sekasortoa, he eivät näytä tuhonneen akveduktia. Päinvastoin, vesijohto kärsi muista syistä. Yksi tärkeä syy olivat varmasti vesikanavan pohjan paikoin jopa 50 cm paksut kalkkisaostumat, jotka vähensivät virtausta huomattavasti. Vaikka Euren lähteen vesi tunnetaan huomattavan puhtaaksi, se kulkeutuu lähteeseen [[Kalkkikivi|kalkkiperäisestä]] maastosta.
Luonnonolot ovat koetelleet suuresti akveduktia. Jotkin palat ovat täydellisesti sortuneet, erityisesti [[Vers]]’in ja Pont du Gardin välillä. Syynä eivät ole luonnonmullistukset, vaikka vuoden [[145]] maanjäristys onkin voinut vaikuttaa merkittävästi akveduktin perustuksiin. Pikemminkin tuhon syynä ovat maan pintakerrosten liikahtelu, kasvillisuus, puiden juuret, eroosio ja kosteus, jotka ovat ajan myötä vahingoittaneet vesijohtoa peruuttamattomalla tavalla.
Luonnonolot ovat koetelleet suuresti akveduktia. Jotkin palat ovat täydellisesti sortuneet, erityisesti [[Vers]]’in ja Pont du Gardin välillä. Syynä eivät ole luonnonmullistukset, vaikka vuoden 145 maanjäristys onkin voinut vaikuttaa merkittävästi akveduktin perustuksiin. Pikemminkin tuhon syynä ovat maan pintakerrosten liikahtelu, kasvillisuus, puiden juuret, eroosio ja kosteus, jotka ovat ajan myötä vahingoittaneet vesijohtoa peruuttamattomalla tavalla.


Myös ihmiset ovat vaurioittaneet akveduktia. Aluksi sitä suojeltiin ja sitä huollettiin säännöllisesti. Sen ympärillä oli eräänlainen rajavyöhyke, jonne kukaan ei voinut mennä. Mahdollisia rikkojia rankaistiin ankarasti (100 000 [[sestertius]]ta veden turmelemisesta tai sen kulun estämisestä, kuten roomalainen sotilas ja kirjailija [[Sextus Julius Frontinus]] kertoo).
Myös ihmiset ovat vaurioittaneet akveduktia. Aluksi sitä suojeltiin ja sitä huollettiin säännöllisesti. Sen ympärillä oli eräänlainen rajavyöhyke, jonne kukaan ei voinut mennä. Mahdollisia rikkojia rankaistiin ankarasti (100&nbsp;000 [[sestertius]]ta veden turmelemisesta tai sen kulun estämisestä, kuten roomalainen sotilas ja kirjailija [[Sextus Julius Frontinus]] kertoo).


Voidaan ajatella, että Rooman valtakunnan sortuessa akveduktia ei enää huollettu eikä valvottu. Itse asiassa 200-luvulta alkaen hylättiin vähitellen monia yleisiä rakennuksia. Erimerkiksi [[Via Domitia]]a, joka liittää Italian Iberian niemimaahan, rakennettiin viimeksi vuonna [[365]].
Voidaan ajatella, että Rooman valtakunnan sortuessa akveduktia ei enää huollettu eikä valvottu. Itse asiassa 200-luvulta alkaen hylättiin vähitellen monia yleisiä rakennuksia. Erimerkiksi [[Via Domitia]]a, joka liittää Italian Iberian niemimaahan, rakennettiin viimeksi vuonna 365.


Yksityishenkilöt alkoivat 200-luvulla jakaa akveduktin vettä omiin tarkoituksiinsa. Kun Nîmes’in väkiluku oli romahtanut ja vesijohto oli käyttökelvoton, alueen ihmiset käyttivät [[800-luku|800-luvulla]] osaa rakennelman kivistä omiin tarkoituksiinsa. Vuosina 1150–1200 akveduktia purettiin järjestelmällisesti, kun maahan rakennettiin paljon uusia rakennuksia.<!--luostareita ja muita uskonnollisia rakennuksia. (Lähdemerkintä puuttuu)--->Pont du Gard on kuitenkin säilynyt melko koskemattomana.
Yksityishenkilöt alkoivat 200-luvulla jakaa akveduktin vettä omiin tarkoituksiinsa. Kun Nîmes’in väkiluku oli romahtanut ja vesijohto oli käyttökelvoton, alueen ihmiset käyttivät 800-luvulla osaa rakennelman kivistä omiin tarkoituksiinsa. Vuosina 1150–1200 akveduktia purettiin järjestelmällisesti, kun maahan rakennettiin paljon uusia rakennuksia. Pont du Gard on kuitenkin säilynyt melko koskemattomana.


Siltaa on ilmeisesti käytetty kulkureittinä lähes aina. Tästä on kirjoittanut jo yli sata vuotta sitten Emile Espérandieu, joka kirjoitti ensimmäisen kokoomateoksen Nîmesin akveduktista. Alun perin Gardin silta rakennettiin ainoastaan kannattelemaan Uzèsistä Nîmes’iin kulkevaa vesijohtoa. Kuitenkin, varmaan jo alusta alkaen, kulkijat käyttivät sitä ylittääkseen Gardon-joen. Tiedetään kuitenkin myös, että joki voitiin ylittää täällä myös lossilla.
Siltaa on ilmeisesti käytetty kulkureittinä lähes aina. Tästä on kirjoittanut jo yli sata vuotta sitten Emile Espérandieu, joka kirjoitti ensimmäisen kokoomateoksen Nîmesin akveduktista. Alun perin Gardin silta rakennettiin ainoastaan kannattelemaan Uzèsistä Nîmes’iin kulkevaa vesijohtoa. Kuitenkin, varmaan jo alusta alkaen, kulkijat käyttivät sitä ylittääkseen Gardon-joen. Tiedetään kuitenkin myös, että joki voitiin ylittää täällä myös lossilla.


Vuonna 1295 sillan käyttämisestä joutui maksamaan tullin, jonka sääti Uzèsin herra, [[Filip IV (Ranska)|Filip IV Kaunis]]. Siltaa on varmaankin käytetty runsaasti, sillä kulkumaksua kannettiin niin kauppatavaran kuljettamisesta kuin jalankulkijoista. [[Jean Poldo d'Albenas]]in piirros vuodelta 1557 näyttää, kuinka toisen kerroksen kaaret olivat jo hevosvaljakon mentävillä lovilla.
Vuonna 1295 sillan käyttämisestä joutui maksamaan tullin, jonka sääti Uzèsin herra, [[Filip IV (Ranska)|Filip IV Kaunis]]. Siltaa on varmaankin käytetty runsaasti, sillä kulkumaksua kannettiin niin kauppatavaran kuljettamisesta kuin jalankulkijoista. [[Jean Poldo d'Albenas]]in piirros vuodelta 1557 näyttää, kuinka toisen kerroksen kaaret olivat jo hevosvaljakon mentävillä lovilla.


=== Huolto- ja korjaustyöt, maailmanperintökohteen restaurointi ===
=== Huolto- ja korjaustyöt, maailmanperintökohteen restaurointi ===
⚫
[[Kaarle IX (Ranska)|Kaarle IX]] kulki sillan editse joulukuussa 1564 tehdessään kuninkaallista Ranskan kiertomatkaansa (1564–1566). Seurueeseen kuului silloin hoviväen lisäksi melkoinen joukko ylintä aatelistoa.

⚫
[[Kaarle IX (Ranska)|Kaarle IX]] kulki sillan editse joulukuussa [[1564]] tehdessään kuninkaallista Ranskan kiertomatkaansa ([[1564]]–[[1566]]). Seurueeseen kuului silloin hoviväen lisäksi melkoinen joukko ylintä aatelistoa. <!--- son frère le duc d’Anjou, Henri de Navarre, les cardinaux de Bourbon et de Lorraine1. Des nymphes peu vêtues lui donnent une représentation.------->
1600-luvulla oltiin aivan aiheesta huolestuneita siitä, että pilariston ohentaminen aiheutti koko rakennelman sortumavaaran. Niinpä [[Languedoc|languedocilaiset]] päättivät tukea pilarit ja teettää niihin pystyakselin suuntaiset laajennukset, joita myöten silta voitaisiin ylittää. Niistä tuli kuitenkin liian kapeat vaunujen kulkea.
1600-luvulla oltiin aivan aiheesta huolestuneita siitä, että pilariston ohentaminen aiheutti koko rakennelman sortumavaaran. Niinpä [[Languedoc|languedocilaiset]] päättivät tukea pilarit ja teettää niihin pystyakselin suuntaiset laajennukset, joita myöten silta voitaisiin ylittää. Niistä tuli kuitenkin liian kapeat vaunujen kulkea.


[[Image:NewPontduGard.jpg|thumb|300 px|Uusi maantiesilta rakennettiin 1743–1747]]
[[Tiedosto:NewPontduGard.jpg|pienoiskuva|Uusi maantiesilta rakennettiin 1743–1747.]]


Puoli vuosisataa myöhemmin ei voitu enää lykätä kunnollisen liikennereitin rakentamista. Niinpä valtion keskushallinto päätti rakentaa siltaan kiinnitetyn tien toisen kerroksen tasolle. Tämä työ tehtiin insinööri Pitot’n johdolla [[1743]]–[[1747]]. Valitettavasti tässä vaiheessa ei vielä käynnistetty minkäänlaista restaurointia ja niinpä vanha rakennelma pääsi hyvin huonoon kuntoon. Erityisesti kolmannelta tasolta akveduktista oli kadonnut kokonaisia jaksoja, se oli täynnä kokoja ja halkeamia, ja kun vesi muodosti niissä esteettä puroja syövyttäen kalkkikivilohkareita, taideteoksesta oli tullut raunio.
Puoli vuosisataa myöhemmin ei voitu enää lykätä kunnollisen liikennereitin rakentamista. Niinpä valtion keskushallinto päätti rakentaa siltaan kiinnitetyn tien toisen kerroksen tasolle. Tämä työ tehtiin insinööri [[Henri Pitot|Pitot’n]] johdolla 1743–1747. Valitettavasti tässä vaiheessa ei vielä käynnistetty minkäänlaista restaurointia ja niinpä vanha rakennelma pääsi hyvin huonoon kuntoon. Erityisesti kolmannelta tasolta akveduktista oli kadonnut kokonaisia jaksoja, se oli täynnä koloja ja halkeamia, ja kun vesi muodosti niissä esteettä puroja syövyttäen kalkkikivilohkareita, rakennelmasta oli tullut raunio.
Vuonna [[1834]] kirjailija, historioitsija ja arkeologi [[Prosper Mérimée]]stä oli tullut historiallisten monumenttien ylitarkastaja. Käydessään katsomassa Pont du Gardia hän tuli ajatelleeksi sen täydellistä entistämistä. Mutta se edellyttäisi valtavasti työtä ja merkittäviä kuluja. [[1843]]–[[1845]] hän saattoikin teettää vain pieniä korjauksia.<!---- sous la direction de Charles Questel à qui on doit cependant l'escalier en colimaçon de la rive gauche permettant d'accéder au troisième étage. --->Vuonna [[1846]] voitiin käynnistää koko akveduktin tutkiminen vesi-insinööri Léon Dombren johdolla.
Vuonna 1834 kirjailija, historioitsija ja arkeologi [[Prosper Mérimée]]stä oli tullut historiallisten monumenttien ylitarkastaja. Käydessään katsomassa Pont du Gardia hän tuli ajatelleeksi sen täydellistä entistämistä. Mutta se edellyttäisi valtavasti työtä ja merkittäviä kuluja. 1843–1845 hän saattoikin teettää vain pieniä korjauksia.<!---- sous la direction de Charles Questel à qui on doit cependant l'escalier en colimaçon de la rive gauche permettant d'accéder au troisième étage. --->Vuonna 1846 voitiin käynnistää koko akveduktin tutkiminen vesi-insinööri Léon Dombren johdolla.
Entistystöiden aloittaminen sai pikkuhiljaa enemmän kannatusta. Kun [[Napoleon III]] joutui vanhan rakennelman pauloihin käydessään seudulla vuonna [[1852]], hän antoi kuvan aloittaa menneen keisarikunnan muistomerkin täydellisen restauroinnin.
Entistystöiden aloittaminen sai pikkuhiljaa enemmän kannatusta. Kun [[Napoleon III]] joutui vanhan rakennelman pauloihin käydessään seudulla vuonna 1852, hän antoi kuvan aloittaa menneen keisarikunnan muistomerkin täydellisen restauroinnin.
Uusia korjauksia tehtiin [[1855]]–[[1857]] Jean-Charles Laisnén johdolla. Tämä joutuikin osoittamaan samanlaista tarmoa kuin monumentin alkuperäiset rakentajat, niin huonoon kuntoon se oli päässyt. Rakenteet olivat niin hataria, että sadevesi oli kuluttanut jotkut holvikivet kolmannekseen entisistä mitoistaan. Huomattiin viime hetkellä, että julkisivultaankin kurja monumentti oli todellisessa sortumavaarassa. Espérandieu kertoo: ”Kun yhdeksättä holvikaarta korjattiin ja vanhat holvikivet oli saatu paljastettua 1700-luvun lopun laastikerrosten alta, näkyville tuli jotain, joka sai työntekijät pakenemaan kauhuissaan. Keskinauhasta puuttui kaksi holvikiveä, joten tätä ryhmää ei pitänyt koossa enää mikään muu kuin kaksi uurretta, joiden rikkoutuminen olisi väistämättä johtanut holvin luhistumiseen.”
Uusia korjauksia tehtiin 1855–1857 Jean-Charles Laisnén johdolla. Tämä joutuikin osoittamaan samanlaista tarmoa kuin monumentin alkuperäiset rakentajat, niin huonoon kuntoon se oli päässyt. Rakenteet olivat niin hataria, että sadevesi oli kuluttanut jotkut holvikivet kolmannekseen entisistä mitoistaan. Huomattiin viime hetkellä, että julkisivultaankin kurja monumentti oli todellisessa sortumavaarassa. Espérandieu kertoo: ”Kun yhdeksättä holvikaarta korjattiin ja vanhat holvikivet oli saatu paljastettua 1700-luvun lopun laastikerrosten alta, näkyville tuli jotain, joka sai työntekijät pakenemaan kauhuissaan. Keskinauhasta puuttui kaksi holvikiveä, joten tätä ryhmää ei pitänyt koossa enää mikään muu kuin kaksi uurretta, joiden rikkoutuminen olisi väistämättä johtanut holvin luhistumiseen.”


Holvit, niiden päällysteet ja pilarit, kaikki korjattiin, vahvistettiin tai korvattiin. Lopuksi vanhasta sillasta päätettiin erottaa kokonaan Pitot’n siihen liittämä Pont du Gardin tie. Tällä haluttiin estää vettä valumasta tieltä sillalle.
Holvit, niiden päällysteet ja pilarit, kaikki korjattiin, vahvistettiin tai korvattiin. Lopuksi vanhasta sillasta päätettiin erottaa kokonaan Pitot’n siihen liittämä Pont du Gardin tie. Tällä haluttiin estää vettä valumasta tieltä sillalle.
Töiden kestäessä asennettiin 2 500 kuutiometriä kiveä, josta enemmän kuin puolet yli 20 metrin korkeuteen. Työt maksoivat lopulta noin 200 000 kulta[[frangi]]a. Tästä alkaen Gardin siltaa on valvottu jatkuvasti ja työtä on täydennetty vielä myöhemminkin. Esimerkkinä kahden pilarin vahvistaminen sen jälkeen kun Gardon-joen virtaukset olivat vaurioittaneet niiden perustuksen kalliota.
Töiden kestäessä asennettiin 2 500 kuutiometriä kiveä, josta enemmän kuin puolet yli 20 metrin korkeuteen. Työt maksoivat lopulta noin 200&nbsp;000 kulta[[frangi]]a. Tästä alkaen Gardin siltaa on valvottu jatkuvasti ja työtä on täydennetty vielä myöhemminkin. Esimerkkinä kahden pilarin vahvistaminen sen jälkeen kun Gardon-joen virtaukset olivat vaurioittaneet niiden perustuksen kalliota.


Pont du Gard valittiin vuonna [[1985]] [[Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö|UNESCOn]] [[maailmanperintöluettelo|maailmanperintölistalle]]. Säilyttääkseen tämän poikkeuksellisen ja hyvin suositun kohteen, Ranskan valtio rahoitti vuonna [[2000]] yhdessä paikallisten viranomaisten, UNESCON ja [[Euroopan Unioni]]n kanssa alueen kunnostamishankkeen. Kävijöiden määrä onkin vaarana, sillä vaikka sillalle ja sen läheisyyteen pääsevät vain jalankulkijat, matkailijoille tarvitaan erilaisia palveluita, esimerkiksi museo ja huoltorakennuksia. Hanketta on kritisoitu hinnan (32 miljoonaa euroa) ja maisemaa muovaavan luonteensa vuoksi. Toinen epäkohta on, että akveduktin vesikanavassa ei vastedes voi kulkea. Tästä huolimatta kyseessä on edelleen yksi kaikkein suosituimmista ranskalaisnähtävyyksistä. Vuonna 2001 kävijöitä oli 1,4 miljoonaa. Muutostyöt tehdään arkkitehti Jean-Paul Viguierin johdolla.
Pont du Gard valittiin vuonna 1985 [[Unescon maailmanperintöluettelo]]on. Säilyttääkseen tämän poikkeuksellisen ja hyvin suositun kohteen, Ranskan valtio rahoitti vuonna 2000 yhdessä paikallisten viranomaisten, Unescon ja [[Euroopan unioni]]n kanssa alueen kunnostamishankkeen. Kävijöiden määrä onkin vaarana, sillä vaikka sillalle ja sen läheisyyteen pääsevät vain jalankulkijat, matkailijoille tarvitaan erilaisia palveluita, esimerkiksi museo ja huoltorakennuksia. Hanketta on kritisoitu hinnan (32 miljoonaa euroa) ja maisemaa muovaavan luonteensa vuoksi. Toinen epäkohta on, että akveduktin vesikanavassa ei vastedes voi kulkea. Tästä huolimatta kyseessä on edelleen yksi kaikkein suosituimmista ranskalaisnähtävyyksistä. Vuonna 2001 kävijöitä oli 1,4 miljoonaa. Muutostyöt tehdään arkkitehti Jean-Paul Viguierin johdolla.


Vuosina [[1998]] ja [[2002]] alue kärsi [[tulva|tulvista]], jotka aiheuttivat suurta tuhoa. Akveduktille johtava tie ja viereiset huoltorakennukset kärsivät pahoin, mutta itse akvedukti tai sen perustus ei vaurioitunut vakavasti.
Vuosina 1998 ja 2002 alue kärsi [[tulva|tulvista]], jotka aiheuttivat suurta tuhoa. Akveduktille johtava tie ja viereiset huoltorakennukset kärsivät pahoin, mutta itse akvedukti tai sen perustus ei vaurioitunut vakavasti.
⚫
<!-----[[Keskiaika|Keskiajalta]] 1700-luvulla akveduktia käytettiin kävelysiltana joen yli. Toisen kerroksen pilareita pienennettiin, jotta useampi ihminen pystyi käyttämään siltaa, mutta se vaaransi rakennelman vakauden. Vuonna 1702 pilarit palautettiin alkuperäiseen leveyteen. Vuonna 1743 alimman tason kaarien viereen rakennettiin uusi silta, jota tieliikenne pystyi käyttämään. Akvedukti on peruskorjattiin 1700-luvulla, jolloin siitä oli tullut jo merkittävä [[turismi]]nähtävyys ja uudelleen [[Napoleon III]]:sen hallitusajalla [[1800-luku|1800-luvun]] puolivälissä.---->

⚫
<!-----[[Keskiaika|Keskiajalta]] [[1700-luku|1700-luvulla]] akveduktia käytettiin kävelysiltana joen yli. Toisen kerroksen pilareita pienennettiin, jotta useampi ihminen pystyi käyttämään siltaa, mutta se vaaransi rakennelman vakauden. Vuonna [[1702]] pilarit palautettiin alkuperäiseen leveyteen. Vuonna [[1743]] alimman tason kaarien viereen rakennettiin uusi silta, jota tieliikenne pystyi käyttämään. Akvedukti on peruskorjattiin 1700-luvulla, jolloin siitä oli tullut jo merkittävä [[turismi]]nähtävyys ja uudelleen [[Napoleon III]]:sen hallitusajalla [[1800-luku|1800-luvun]] puolivälissä.---->


== Lähteet ==
== Lähteet ==

*C.I.D.S.Comité Intercommunal de Défense du Site du Pont du Gard [http://www.pontdugard.free.fr/] Teksti useilla kielillä.
*C.I.D.S.Comité Intercommunal de Défense du Site du Pont du Gard [http://www.pontdugard.free.fr/] Teksti useilla kielillä.
*Structurae [http://fr.structurae.de/structures/data/index.cfm?id=s0000256]
*Structurae [http://fr.structurae.de/structures/data/index.cfm?id=s0000256]
*Cyberarchi: Le site du Pont du Gard : un aménagement réussi, en toute discrétion [http://www.cyberarchi.com/actus&dossiers/ouvrage-d-art/index.php?dossier=70&article=2818]
*Cyberarchi: Le site du Pont du Gard : un aménagement réussi, en toute discrétion [http://www.cyberarchi.com/actus&dossiers/ouvrage-d-art/index.php?dossier=70&article=2818]
*Nemausensis: Le pont duGard. Histoire et secrets de construction. [http://www.nimausensis.com/Gard/AqueducRomain.htm]
*Nemausensis: Le pont duGard. Histoire et secrets de construction. [http://www.nimausensis.com/Gard/AqueducRomain.htm]
*Michel Rojo: Le Pont du Gard et l'aqueduc romain de Nîmes [http://www.ils.fr/candi/PdG/presentation.html]
*Michel Rojo: Le Pont du Gard et l'aqueduc romain de Nîmes [http://www.ils.fr/candi/PdG/presentation.html]


== Aiheesta muualla ==
== Aiheesta muualla ==
⚫
{{Commonscat|Pont du Gard|Pont du Gard}}

⚫
{{commons|Category:Pont du Gard|Pont du Gard}}

* [http://www.pontdugard.fr/index.php?langue=GB Viralliset sivut] {{en}} {{fr}} {{zh}}
* [http://www.pontdugard.fr/index.php?langue=GB Viralliset sivut] {{en}} {{fr}} {{zh}}
* [http://www.lepontdugard.com/ Turistiopas] {{fr}}
* [http://www.lepontdugard.com/ Turistiopas] {{fr}}
Rivi 123: Rivi 150:
[[Luokka:Unescon maailmanperintökohteet Ranskassa]]
[[Luokka:Unescon maailmanperintökohteet Ranskassa]]
[[Luokka:Arkeologiset kohteet Ranskassa]]
[[Luokka:Arkeologiset kohteet Ranskassa]]
[[Luokka:Gard]]

[[ca:Pont del Gard]]
[[Luokka:Akveduktit]]
[[cs:Gardský most]]
[[da:Pont du Gard]]
[[de:Pont du Gard]]
[[en:Pont du Gard]]
[[es:Puente del Gard]]
[[eo:Pont du Gard]]
[[fr:Pont du Gard]]
[[gl:Pont du Gard]]
[[hr:Pont du Gard]]
[[it:Ponte del Gard]]
[[he:פון דו גאר]]
[[ka:პონ-დიუ-გარი]]
[[hu:Pont du Gard]]
[[mt:Pont du Gard]]
[[nl:Pont du Gard]]
[[ja:ポン・デュ・ガール]]
[[no:Pont du Gard]]
[[oc:Pònt de Gard]]
[[pl:Akwedukt Pont-du-Gard]]
[[pt:Ponte do Gard]]
[[qu:Pont du Gard]]
[[ru:Пон-дю-Гар]]
[[scn:Ponti dû Gard]]
[[sv:Pont du Gard]]
[[vi:Pont du Gard]]
[[tr:Pont du Gard]]
[[zh:加爾橋]]

Versio 14. toukokuuta 2024 kello 12.14

Pont du Gard
Ylittää Gard-joen
Sijainti Vers-Pont-du-Gard, Gardin departementti, Ranska
Ylläpitäjä Comité Intercommunal de Défense du Site du Pont du Gard
Siltatyyppi akvedukti
Pituus 275 m
Korkeus 48,8 m
Koordinaatit 43°56′50″N, 4°32′08″E
Lisää silta-artikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Pont du Gard on siltana toimiva osa roomalaisten rakennuttamaa akveduktia. Se sijaitsee Vers-Pont-du-Gardin kunnassa Etelä-Ranskassa, lähellä Remoulinsin kaupunkia Gardin departementissa. Se rakennettiin todennäköisesti ensimmäisen vuosisadan alkupuolella jatkoksi Uzèsistä Nîmesiin kulkeneelle vesijohdolle, jonka toiminnasta on merkkejä vielä 300-luvun alussa. Pont du Gard lisättiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1985.

Nimi Pont du Gard tarkoittaa kirjaimellisesti Gard-joen siltaa. Se ylittää joen, jonka mukaan hallintoaluekin on nimetty. Joki tunnetaan nykyisin ranskaksi myös nimellä Gardon. Samoin oksitaaniksi joella on kaksi nimeä: Gard ja Gardon.

Pont du Gard on kaikkiaan 48,8 metriä korkea. Se on rakennettu kolmesta kaarikerroksesta, joista ylin, nykyisin 275 metriä pitkä taso sisältää 1,8 metriä korkean ja 1,2 metriä leveän vesikanavan, jossa virtasi aikoinaan päivittäin arviolta 200 miljoonaa litraa vettä Nîmesin kaupungin suihkulähteisiin, kylpylöihin ja koteihin. Akveduktin kallistus on koko pituudeltaan ainoastaan 17 metriä, josta sillan osuus on vain 2,5 senttimetriä. Tämä osoittaa Rooman insinöörien kyenneen suureen tarkkuuteen hyvin yksinkertaisia teknisiä apuvälineitä käyttäen. Akveduktia käytettiin kauan Rooman valtakunnan jo tuhouduttua, ehkä jopa 800-luvulle asti. Ylläpidon puute 300-luvun jälkeen kuitenkin aiheutti kivenäisaineiden ja roskien kertymiä, jotka vähitellen tukkivat veden kulun.

Sillan käyttö tullisiltana takasi Pont du Gardin säilymisen keskiaikaan asti. Vaikka osa sen rakennuskivistä vietiin muuhun käyttöön, paikalliset suurmaanomistajat ja piispat olivat vuosisatojen ajan velvollisia huolehtimaan sen ylläpidosta vastikkeeksi oikeudestaan periä maksuja sillan käyttämisestä. 1700-luvulta alkaen Pont du Gard alkoi saada enenevää huomiota historiallisena rakenteena ja siitä tuli vähitellen tärkeä matkailukohde. Aluetta on uudistettu useaan otteeseen; viimeisimmän kerran 2000-luvulla, jolloin avattiin uusi kävijäkeskus ja poistettiin sekä sillalta että sen lähimmästä ympäristöstä liikenne ja rakennelmat. Pont du Gard on nykyään yksi Ranskan merkittävimpiä turistinähtävyyksiä: sitä käy vuosittain katsomassa yli miljoona matkailijaa (vuonna 2001 1,4 miljoonaa).

Roomalaisen akveduktin reitti Euren lähiston lähteistä Nîmesin Castellumiin sijoitettuna nykyaikaiselle karttapohjalle.

Arkkitehtuuri

Pont du Gard kohoaa Gard-joen ylle kolme kerrosta korkeana. Se on rakennettu pystytyspaikkaa lähellä sijaitsevan louhoksen kivestä ja on mitoiltaan 49 m korkea ja 275 m pitkä. Pont du Gard on pisin Rooman valtakunnan vesijohtoa kannattelevista silloista, sillä vasemman rannan puoleinen pää on lyhentynyt yli 100 m.

Silta ylittää hydrologien mukaan nimenomaan juuri Gard-joen, ei Gardonia. Anduzesta ja Alèsista virtaavat Gardonin haarat yhdistyvät Cassagnoles-nimisen kylän lähettyvillä muodostaakseen Gard-joen. Yhtymäkohdan alapuolella jokea pitäisikin kutsua nimellä Gard.

Pont du Gard ylittää Gard-joen
  1. Alin kerros: 6 kaarta; pituus 142,35 m, leveys 6,36 m, korkeus 21,87 m
  2. Keskikerros: 11 kaarta; pituus 242,55 m, leveys 4,56 m, korkeus 19,50 m
  3. Ylin kerros: 35 kaarta; pituus 275 m, leveys 3,06 m, korkeus 7,40 m.

Kahdessa ensimmäisessä kerroksessa kaarten aukot ovat yhtä korkeat, sillä toisen kerroksen pilarit on paremman vakavuuden saavuttamiseksi asetettu ensimmäisen kerroksen pilareiden keskiakselille. Aukkojen korkeudet vaihtelevat sijainnin mukaan: jokea ylittävät ovat 24, 52 m, niitä seuraavat 19,5 m ja matalimmat ovat 15,5 m korkeita. Ylimmässä kerroksessa kaikkien kaarten korkeus on 4,8 m.

Kaksi ensimmäistä kerrosta on tehty kokonaan suurista kivipaasista, kuten myös kolmannen kerroksen pilarit aina pienten holvikaarten alkuun asti. Nämä paadet ovat vähintään 50 cm paksuja, usein yli kaksi metriä pitkiä, joten jokaisen täytyy painaa noin kuusi tonnia. Pilareiden sisäpuolilla näkyy selvästi roomalaisten rakentajien työn jälkiä: merkkejä kivenhakkauksen ja rakentamisen tekniikasta. Kivipaasia on käytetty julkisivuna ja sidekivinä, sekä asennettu ulkonemiksi rakennustelineiden kannattelua varten. Kun pintoja katsoo lähempää, huomaa työn tarkkuuden: jokainen kivi on liitetty toisiin paikan päällä hakattujen limitysten avulla.

Siltaa on rakennettu Versin kivestä, joka on kotoisin vain puoli kilometriä ylävirtaan sijainneesta louhoksesta. Kyseessä on vaaleankeltainen, simpukankuoria sisältävä kalkkikivi, joka on rakenteeltaan karkeaa ja muokkautuu hyvin. Sillan pintaa kirjovatkin lukuisat merkit ja kaiverrukset. Suurin osa osoittaa hakattujen kivien lukumäärää ja sijaintia rakennelmassa. Tällaisia ovat pilareissa ja holveissa näkyvät merkinnät kuten: I, II, III, IV tai FRSIII, FRDIV, jotka tarkoittivat ”fronte sinistra” eli vasen etupuoli ja ”fronte dextra” eli oikea etupuoli. Sieltä löytyvät myös nämä päällekkäiset ja salaperäiset sanat: MENS TOTUM CORIUM. Se näyttäisi tarkoittavan, että koko työ on mitattu.

Oikealta rannalta laskettuna toisen kerroksen neljännessä pilarissa, kaksi metriä huipun alapuolella, on selvästi näkyvissä pieni fallosta esittävä kohokuva. Ne ovat kohtalaisen yleisiä roomalaisissa monumenteissa, kuten esimerkiksi Nîmesin areenassa, jossa niitä on useita. Kuvien tarkoituksena on suojata pahalta silmältä. Siitä lähtien, kun provensaalin kielen edistäjänä ja säilyttäjänä tunnettu Frédéric Mistral sommitteli veistoksen ympärille kertomuksen, se tunnetaan täällä paremmin nimellä Pont du Gardin jänis. Muut merkit ja kuvat ovat joko siltaa restauroineiden henkilöiden merkintöjä tai matkailijoiden riipustuksia.

Alimmat pilarit on asennettu suoraan kallioon, joka jää alimman vedenkorkeuden aikana kuiville. Tällä on pyritty estämään eroosio. On mahdollista, että joen pohjaa on ruopattu, ettei vesi tavoittaisi pilareiden perustusta. Mutta roomalaiset tunsivat Gardonin mahtavat vedenkorkeuden vaihtelut ja he ovat siksi varustaneet alimmat pilarit kymmenmetrisillä, kolmion muotoisilla virtaohjaimilla. Vaikka ohjaimet ovat huomiota herättävän korkeita, ne osoittautuivat riittämättömiksi vuoden 1958 tulvassa, joka aiheutti 35 henkilön kuoleman. Vesi ylettyi silloin toisen kerroksen pilareiden juurelle, mutta monumentti kesti lujana, vaikka tämä jättiläismäinen Gardin tulva pyyhkäisi mukaansa useita siltoja, esimerkiksi Remoulins’issa. Ylävirran puolella Gardin silta onkin hiukan kupera, ehkäpä kestääkseen paremmin virtauksen paineen.

Varsinainen vesijohto on rakennettu pienemmistä lohkokivistä. Vesikanava on 1,2 m leveä ja 1,85 m korkea ja siinä on 0,85 m paksut tukimuurit. Kanava on peitetty reunasta reunaan ulottuvilla laatoilla, jotka ovat 0,35 m paksuja, 1 m leveitä ja 3,65 m pitkiä. Huomataan myös, että vesijohdon alkuperäinen sisäkorkeus oli noin 1,30 m. Kun siihen päästettiin vesi, se nousi liian korkealle, saattoi jopa ajoittain valua tuuletusaukoista yli ja tämä pakotti rakentajat korottamaan tukimuureja. He käyttivät nykyisin sisäpuolella hyvin näkyviä lohkokiviä, jotka ovat noin 60 cm paksuja. Muurien korotus näkyy hyvin myös ulkopuolelta, sillä siitä syntyi muuriin toinen reunus.

Historia

Pont du Gard 1850-luvulla Edouard Baldusin valokuvaamana.

Gardin silta oli osa lähes 50 km pitkää akveduktia, joka kuljetti vettä Uzèsin lähtettyviltä Nemausukseen. Tämä roomalainen kaupunki tunnetaan nykyisin nimellä Nîmes.

Pitkään oltiin sitä mieltä, että Pont du Gard oli rakennettu noin vuonna 19 eaa. Uusimmat kaivaukset osoittavat kuitenkin, että Nîmesin akvedukti rakennettiin vasta ensimmäisellä vuosisadalla. Sitä rakennettaessa on kierretty useita keisari Augustuksen aikaisia tunneleita. Tämä todistaa, että vesijohto rakennettiin niiden jälkeen. Sen lisäksi veden päätealtaasta Nîmes'issä on löydetty kolikoita, jotka ovat peräisin vasta keisari Claudiuksen ajalta (41–54). Vesijohto arvellaan rakennetun 20–40 välissä, tai hiukan sen jälkeen.

Vedenottopaikka sijaitsi vain 12 m ylelmpänä kuin päättöallas. Roomalaiset ovat tehneet tarkkaan työtä saadakseen veden virtaamaan painovoiman avulla aina Nîmes’iin asti. Koko akveduktin kallistus on 34 cm kilometriä kohti, eli 1/3000, joka on merkittävä tekninen saavutus. Vesijohto on rakennettu kaarrellen ja se hyödyntää tarkasti maaston muodot. Suorinta reittiä etäisyys Uzèsin ja Nîmes’in välillä on vain 20 kilometriä. Pont du Gard on rakennettu ylittämään Gardonin laakso.

Nîmesin vesijohdosta yli 90 prosenttia kulki maan alla. Se oli rakenteeltaan lähinnä suuri, kivellä vuorattu ja holvattu oja. Kun vesijohto kohtasi esteen, se tuotiin vähitellen maan pinnalle, jossa se jatkui tukimuurin, pylväikön tai sillan päällä. 50 km:n matkalla on useita rakenteita ja siltoja, mutta niistä Pont du Gard on merkittävin.

Akvedukti toi päivittäin 20 000 kuutiometriä vettä Nemausukseen. Kaupungissa oli runsaasti kaivoja sekä lähellä kaupunkia lähde, joten akveduktin rakentaminen ei ollut elinehto, vaan kaupungin arvoa korostava rakennustyö. Vesi oli tarkoitettu termeihin, muihin kylpylöihin ja kaupungin suihkulähteisiin.

Vesi kulki painovoiman kuljettamana kokonaisen päivän matkaa lähellä Uzèsin kaupunkia sijaitsevasta Euren lähteestä päätepisteessä edelleen sijaitsevaan jakoaltaaseen Nîmes'issä. Allas on halkaisijaltaan 5,5 m ja sitä kutsutaan nimellä Castellum. Siitä vesi jaettiin edelleen 10 putkea myöten. Castellum sijaitsee rue de la Lampèze -kadulla.

Rakentaminen

Silta on tehty täysin ilman laastia. Kivet, joista jotkut painavat jopa kuusi tonnia, pysyivät paikoillaan rautaisten tankojen avulla. Kiviaines on kalkkikiveä ja se on saatu alle kilometrin päässä sijainneista louhoksista. Paadet nostettiin paikoilleen käyttämällä pyörää, jonka sisällä työntekijät kävelivät, luoden näin vintturiin tarvittavan voiman. Rakennuspaikalle tehtiin monimutkaiset rakennustelineet kannattamaan siltaa rakentamisen aikana. Akveduktin julkisivussa näkyvät edelleen telineiden tuet ja pilareiden päällä esiinpistävät reunat, joihin kiinnitettiin rakenteilla olevia holveja kannatelleen puolipyöreät puurakennelmat. Rakentamisen oletetaan vieneen 800–1 000 miehen työmaalta kolmesta viiteen vuotta.

Työnjohtajan nimeä ei tiedetä, mutta hänen on täytynyt olla erityisen lahjakas insinööri. Gardin sillan rakenteessa on omalle ajalleen harvinainen rakenne: jokainen sen suurista holveista muodostuu itse asiassa yhteen liitetyistä pienistä holveista (neljä alemmassa kerroksessa ja kolme toisessa kerroksessa). Tämä sallii kokonaisuuden mukautua ajan mukana välttämättä tuleviin pieniin muutoksiin ja painumiin. Yhdistettynä perustamis- ja rakennustyön erinomaiseen laatuun. juuri tämä ominaisuus on auttanut Gardin siltaa vastustamaan ikää. Tätä holvin jakamista itsenäisiin renkaisiin ei tavata muualla kuin Narbonnen seudulla. Samaa rakennetta edustavat roomalaiset sillat Sommières’n, Boisseronin, Ambrussumin, Nages’in ja Solorgues’in kaupungeissa.

Akveduktin sisäkorkeus helpotti huoltotöitä.

Kolmannessa kerroksessa sijaitsevaan vesijohtoon on rakennettu lattia laastista ja pienistä kivistä sekä tukiseinät lohkokivistä. Sen tiiviyden takasi toinen laastikerros, joka on väriltään punertavaa (tiivistyslaasti tai putkilaasti). Vesijohto oli juuri sopivan kokoinen, niin että ihminen mahtui tekemään huoltotyön.

Tätä rakennustapaa voidaan verrata vuosisatoja myöhemmin rakennettujen katedraalien tekniikkaan. Yhä edelleen voidaan nähdä yksittäisten kivien paikan osoittaneita merkkejä, esimerkiksi "FRS II" (frons sinistra II), eli "vasen julkisivu 2".

Vähittäinen tuhoutuminen

Nîmesin akvedukti oli käytössä vuosisatoja aina 400-luvulle. Vielä 50 vuotta valmistumisensa jälkeen sitä parannettiin korottamalla vesikanavan kattoa 60 cm kuuden kilometrin matkalla. 300-luvulta lähtien akveduktin huoltotöitä laiminlyötiin, mikä heikensi vedentuloa. Sitä saattoi tulla vain ajoittain tai sitä tuli vain vähän. Akvedukti hylättiin 400-luvun lopulla tai 500-luvun alussa.

Näihin aikoihin sattui samanaikaisesti useita asioita, jotka vaikuttivat akveduktin tarpeellisuuteen. Rooman valtakunnan keskushallinto rappeutui ja reuna-alueet jäivät alttiiksi germaaniheimojen hyökkäyksille. 400-luvulla Nîmes oli visigoottien käsissä, Uzès taas joutui kauhua kylväneiden frankkien haltuun. Nîmes’in väkiluku väheni muutamaan tuhanteen asukkaaseen, eikä akveduktin tuomaa vettä enää tarvittu, sillä oma lähde riitti kattamaan tarpeet. Nîmes tyytyi vuosisatoja pohja- ja sadeveteen, kaivoihin ja vesisäiliöihin, sillä vasta 1800-luvun lopulla kaupunkiin alettiin johtaa vettä suoraan Rhône-joesta.

Vaikka maahantunkeutujat kylvivät sekasortoa, he eivät näytä tuhonneen akveduktia. Päinvastoin, vesijohto kärsi muista syistä. Yksi tärkeä syy olivat varmasti vesikanavan pohjan paikoin jopa 50 cm paksut kalkkisaostumat, jotka vähensivät virtausta huomattavasti. Vaikka Euren lähteen vesi tunnetaan huomattavan puhtaaksi, se kulkeutuu lähteeseen kalkkiperäisestä maastosta.

Luonnonolot ovat koetelleet suuresti akveduktia. Jotkin palat ovat täydellisesti sortuneet, erityisesti Vers’in ja Pont du Gardin välillä. Syynä eivät ole luonnonmullistukset, vaikka vuoden 145 maanjäristys onkin voinut vaikuttaa merkittävästi akveduktin perustuksiin. Pikemminkin tuhon syynä ovat maan pintakerrosten liikahtelu, kasvillisuus, puiden juuret, eroosio ja kosteus, jotka ovat ajan myötä vahingoittaneet vesijohtoa peruuttamattomalla tavalla.

Myös ihmiset ovat vaurioittaneet akveduktia. Aluksi sitä suojeltiin ja sitä huollettiin säännöllisesti. Sen ympärillä oli eräänlainen rajavyöhyke, jonne kukaan ei voinut mennä. Mahdollisia rikkojia rankaistiin ankarasti (100 000 sestertiusta veden turmelemisesta tai sen kulun estämisestä, kuten roomalainen sotilas ja kirjailija Sextus Julius Frontinus kertoo).

Voidaan ajatella, että Rooman valtakunnan sortuessa akveduktia ei enää huollettu eikä valvottu. Itse asiassa 200-luvulta alkaen hylättiin vähitellen monia yleisiä rakennuksia. Erimerkiksi Via Domitiaa, joka liittää Italian Iberian niemimaahan, rakennettiin viimeksi vuonna 365.

Yksityishenkilöt alkoivat 200-luvulla jakaa akveduktin vettä omiin tarkoituksiinsa. Kun Nîmes’in väkiluku oli romahtanut ja vesijohto oli käyttökelvoton, alueen ihmiset käyttivät 800-luvulla osaa rakennelman kivistä omiin tarkoituksiinsa. Vuosina 1150–1200 akveduktia purettiin järjestelmällisesti, kun maahan rakennettiin paljon uusia rakennuksia. Pont du Gard on kuitenkin säilynyt melko koskemattomana.

Siltaa on ilmeisesti käytetty kulkureittinä lähes aina. Tästä on kirjoittanut jo yli sata vuotta sitten Emile Espérandieu, joka kirjoitti ensimmäisen kokoomateoksen Nîmesin akveduktista. Alun perin Gardin silta rakennettiin ainoastaan kannattelemaan Uzèsistä Nîmes’iin kulkevaa vesijohtoa. Kuitenkin, varmaan jo alusta alkaen, kulkijat käyttivät sitä ylittääkseen Gardon-joen. Tiedetään kuitenkin myös, että joki voitiin ylittää täällä myös lossilla.

Vuonna 1295 sillan käyttämisestä joutui maksamaan tullin, jonka sääti Uzèsin herra, Filip IV Kaunis. Siltaa on varmaankin käytetty runsaasti, sillä kulkumaksua kannettiin niin kauppatavaran kuljettamisesta kuin jalankulkijoista. Jean Poldo d'Albenasin piirros vuodelta 1557 näyttää, kuinka toisen kerroksen kaaret olivat jo hevosvaljakon mentävillä lovilla.

Huolto- ja korjaustyöt, maailmanperintökohteen restaurointi

Kaarle IX kulki sillan editse joulukuussa 1564 tehdessään kuninkaallista Ranskan kiertomatkaansa (1564–1566). Seurueeseen kuului silloin hoviväen lisäksi melkoinen joukko ylintä aatelistoa. 1600-luvulla oltiin aivan aiheesta huolestuneita siitä, että pilariston ohentaminen aiheutti koko rakennelman sortumavaaran. Niinpä languedocilaiset päättivät tukea pilarit ja teettää niihin pystyakselin suuntaiset laajennukset, joita myöten silta voitaisiin ylittää. Niistä tuli kuitenkin liian kapeat vaunujen kulkea.

Uusi maantiesilta rakennettiin 1743–1747.

Puoli vuosisataa myöhemmin ei voitu enää lykätä kunnollisen liikennereitin rakentamista. Niinpä valtion keskushallinto päätti rakentaa siltaan kiinnitetyn tien toisen kerroksen tasolle. Tämä työ tehtiin insinööri Pitot’n johdolla 1743–1747. Valitettavasti tässä vaiheessa ei vielä käynnistetty minkäänlaista restaurointia ja niinpä vanha rakennelma pääsi hyvin huonoon kuntoon. Erityisesti kolmannelta tasolta akveduktista oli kadonnut kokonaisia jaksoja, se oli täynnä koloja ja halkeamia, ja kun vesi muodosti niissä esteettä puroja syövyttäen kalkkikivilohkareita, rakennelmasta oli tullut raunio. Vuonna 1834 kirjailija, historioitsija ja arkeologi Prosper Mériméestä oli tullut historiallisten monumenttien ylitarkastaja. Käydessään katsomassa Pont du Gardia hän tuli ajatelleeksi sen täydellistä entistämistä. Mutta se edellyttäisi valtavasti työtä ja merkittäviä kuluja. 1843–1845 hän saattoikin teettää vain pieniä korjauksia.Vuonna 1846 voitiin käynnistää koko akveduktin tutkiminen vesi-insinööri Léon Dombren johdolla.

Entistystöiden aloittaminen sai pikkuhiljaa enemmän kannatusta. Kun Napoleon III joutui vanhan rakennelman pauloihin käydessään seudulla vuonna 1852, hän antoi kuvan aloittaa menneen keisarikunnan muistomerkin täydellisen restauroinnin.

Uusia korjauksia tehtiin 1855–1857 Jean-Charles Laisnén johdolla. Tämä joutuikin osoittamaan samanlaista tarmoa kuin monumentin alkuperäiset rakentajat, niin huonoon kuntoon se oli päässyt. Rakenteet olivat niin hataria, että sadevesi oli kuluttanut jotkut holvikivet kolmannekseen entisistä mitoistaan. Huomattiin viime hetkellä, että julkisivultaankin kurja monumentti oli todellisessa sortumavaarassa. Espérandieu kertoo: ”Kun yhdeksättä holvikaarta korjattiin ja vanhat holvikivet oli saatu paljastettua 1700-luvun lopun laastikerrosten alta, näkyville tuli jotain, joka sai työntekijät pakenemaan kauhuissaan. Keskinauhasta puuttui kaksi holvikiveä, joten tätä ryhmää ei pitänyt koossa enää mikään muu kuin kaksi uurretta, joiden rikkoutuminen olisi väistämättä johtanut holvin luhistumiseen.”

Holvit, niiden päällysteet ja pilarit, kaikki korjattiin, vahvistettiin tai korvattiin. Lopuksi vanhasta sillasta päätettiin erottaa kokonaan Pitot’n siihen liittämä Pont du Gardin tie. Tällä haluttiin estää vettä valumasta tieltä sillalle. Töiden kestäessä asennettiin 2 500 kuutiometriä kiveä, josta enemmän kuin puolet yli 20 metrin korkeuteen. Työt maksoivat lopulta noin 200 000 kultafrangia. Tästä alkaen Gardin siltaa on valvottu jatkuvasti ja työtä on täydennetty vielä myöhemminkin. Esimerkkinä kahden pilarin vahvistaminen sen jälkeen kun Gardon-joen virtaukset olivat vaurioittaneet niiden perustuksen kalliota.

Pont du Gard valittiin vuonna 1985 Unescon maailmanperintöluetteloon. Säilyttääkseen tämän poikkeuksellisen ja hyvin suositun kohteen, Ranskan valtio rahoitti vuonna 2000 yhdessä paikallisten viranomaisten, Unescon ja Euroopan unionin kanssa alueen kunnostamishankkeen. Kävijöiden määrä onkin vaarana, sillä vaikka sillalle ja sen läheisyyteen pääsevät vain jalankulkijat, matkailijoille tarvitaan erilaisia palveluita, esimerkiksi museo ja huoltorakennuksia. Hanketta on kritisoitu hinnan (32 miljoonaa euroa) ja maisemaa muovaavan luonteensa vuoksi. Toinen epäkohta on, että akveduktin vesikanavassa ei vastedes voi kulkea. Tästä huolimatta kyseessä on edelleen yksi kaikkein suosituimmista ranskalaisnähtävyyksistä. Vuonna 2001 kävijöitä oli 1,4 miljoonaa. Muutostyöt tehdään arkkitehti Jean-Paul Viguierin johdolla.

Vuosina 1998 ja 2002 alue kärsi tulvista, jotka aiheuttivat suurta tuhoa. Akveduktille johtava tie ja viereiset huoltorakennukset kärsivät pahoin, mutta itse akvedukti tai sen perustus ei vaurioitunut vakavasti.

Lähteet

  • C.I.D.S.Comité Intercommunal de Défense du Site du Pont du Gard [1] Teksti useilla kielillä.
  • Structurae [2]
  • Cyberarchi: Le site du Pont du Gard : un aménagement réussi, en toute discrétion [3]
  • Nemausensis: Le pont duGard. Histoire et secrets de construction. [4]
  • Michel Rojo: Le Pont du Gard et l'aqueduc romain de Nîmes [5]

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pont du Gard.
Ranska
Unescon maailmanperintökohteet Ranskassa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pont_du_Gard&oldid=22386468”